Elämässä on outo se tapahtumien ketju, jolla luomme toimintamallin, siihen tukun sääntöjä, osin hyviä, paikoin täysin turhia, kirjoitettuja ja kirjoittamattomia. Ajan vuossa kuljettuamme alamme vahtia toisten tekemisiä ja tahdomme kontrolloida muita. Mukaan ripotellaan valtapyrkimykset ja persoonalliset halu ja himot sekä oman edun tavoittelut. Kun olemme systeemin rakentaneet ja aikamme sitä kehittäneet, alamme pitää meidän mallia ainoana oikeana ja puolustamme sitä kaikilla mahdollisilla tavoilla.  Pahimmillaan alun perin hyvistä tarkoituksista on tullut alkuperäisen irvikuvia.

   Tätä tapahtuu oikeastaan kaikkialla; poliittisessa elämässä, työyhteisöissä, seura- ja kerhotoiminnassa ja uskonnoissa, joissa me kaiken muu lisäksi määrittelemme Jumalan tai jumalat.

   Ei tuohon voi muuta sanoa kuin, että olemme me neroja rajoittamaan ja rasittamaan elämäämme säännöillä ja muulla turhalla.