Olen selailut aina välillä lehtiä yrittäen etsiä myönteisiä uutisia ja artikkeleita. Ainakin väitetään, ettei positiivinen uutinen ole uutinen tai, että uutiskynnys on sillä paljon suurempi. Kyllähän myönteisiä asioita lehdissä lopulta on kohtalaisesti. Painopiste on kuitenkin negatiivisissa asioissa. Erään lehden yksi aukeama kertoi aikoinaan seuraavia aiheista: ”Vene varastettiin”. ”Rattijuoppo”. ”Kaahausta ja ilman ajokorttia ajoa.” ”Johtaja on saanut potkut”. ”Veroprosentti ylös”. ”Lumisade sotkee liikuntaa”. ”Raiskauksen yritys”. ”Väärin pysäköidyn auton siirto maksaa”. ”Adressi koulusäästöjä vastaan”. ”Teattereiden yhtiöittäminen”. ”Kulta rahaksi”. ”Reilu kauppa vaihtoehdoksi”. ”Riskiryhmiä aloitetaan rokottamaan”. ”Tanssissa porukkavoimaa”.

   Mikä tuossa listassa oli myönteistä ja hyvää. Minua eniten puhutteli tanssi, nimenomaan katutanssi ja porukkavoima. Itse en varmasti tule lajia harrastamaan. Jos näin tekisin sujuisi se minulta yhtä sulavalla tavalla kuin  70-vuotiaan ”Kuolevan Joutsenen” tanssi baletissa Joutsenlampi. 

   Olen sitä mieltä, että nuorison on meidän tuleva voima. Olemme kaikki vanhemmat olleet joskus nuoria ja kokeneet tarpeen tehdä jotain. Tanssi on tuota jotain ja se antaa myös yhdessä tekemisen lisäksi kuntoa ja sosiaalisten taitojen harjoittelua.

   Aina välillä toistetaan lausetta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”: Näin tapahtuu, porukassa tehdään paljon hölmöyksiä, joita ei yksin ollessa tehtäisi. Tämä koskee yhtä lailla aikuisia, ei vain nuoria. Unohdamme liian usein tuon yhdessä tekemisen voiman ja toisilta oppimisen ja sitä kautta ihmisenä kehittymisen.