• Tsaukka kundi.

   Näin kohteliaasti tervehdin Piippuviisasta.

  • Yrmm… vastasi hän matalla murahduksella, tuo läheinen ystäväni.
  • Kirjailija on kuollut. Mitä luulet, jääkö hänen huumorinsa elämään pitkäksi aikaa tuleville sukupolville. Vain onko kirjoitettava rakkauden murhenäytelmiä sekä surullisia tarinoita, jotta näin kävisi?

   Piippuviisas tuijotti minua kuin kysyen äänettömästä, mitä minä taas höpisin. Tiesin hänen miettivän sekä asiallista vastausta, että naljailupiikkiä minulle. Aika kului ja kului, luulin jo, ettei hän vastaa mitään, ja että taas on sellainen aamu.

  • Eikös noita antiikin aikaisia tarinoita ole jäänyt uusille sukupolville eloon ja luettavaksi tuhansien vuosien jälkeen sekä draamaa, että komiikkaa. Myös eläinsatuja ja niihin moraalisia opetuksia kirjoittanut Aisipos on saanut opetuksensa säilymää tuoreena nykypäiviin saakka. Kysymys on miten ne ovat kirjoitettu ja mikä sanoma niissä kätketty. Sinunkin, jos haet kuolemattomuutta, on opittava kirjoittamaan ja sisällyttää niihin hyvä sanoma. Niin helppoa se on.