• Miksi Piippuvaari odottaminen venyttää ajankulua? Mitä enemmän haluaa jonkun asian tapahtuvan, sitä pitemmältä aika tuntuu.
• Ootsä Tuhva tullut taas skidiksi, jolle Jouluaatto on vuoden pisin päivä, naljaili ystäväni ja käkätti erityistä, nykivää nauruaan sen verran äänekkäästi, että naapuripöydän rouva loi häneen paheksuvan katseen.
• Haist´ ite, vastasin loukkaantuneena. Minä oikeastaan tuolla avauksella aloitin vakavan keskustelun ajan oikeasta olemuksesta.

   Mörkkinä haukkasin munkkipossusta suuren paksun tuntematta lainkaan huonoa omaatuntoa sokerin ja valkoisen jauheen syömisestä.

• No, kerro nyt sitten mitä sä oikein meinaat, maanitteli Piippuviisas.
• Oikeastaan juuri tuota ajantunnetta. Kun venaat esimerkiksi sitä, että tänään tulee tyttären sloddeja sotkemaan akan ja mun kämpän alta viiden minuutin, niin tuo odottaminen tuntuu viikolta. Kun taas tsiigaa heidän uusia temppujaan ja kasvuoivalluksiaan menee aika hurahtamalla.
• Eiks toi sun tapausessa ole hyvä. Kun sinulla ei ole paljon muuta tekemistä kuin heittää hetulaa mun kanssa ja venata delaamista, niin sehän on vain hyvä, että aika tuntuu pitkältä, kettuili tuo ukko, jota edelleen kutsun ystäväkseni. Sitten hän vakavoitui ja jatkoi:
• Me ollaan tästä aiheesta puhuttu ennenkin ja ainakin toistaiseksi aika ja ajattomuus, tuo mahdollinen neljäs ulottuvuus, on jäänyt meille mysteeriksi. Eiköhän meidän molempien pitäisi nauttia hetkestä, sen tuomasta ilosta riippumatta onko tuo hetki sitä sinun odottamista tai lasten riemujen havainnoimista. Me voimme aina elää tyytyväisinä.

   Mitäpä tuohon enää sanoisin. Aloin täyttämään Iltiksen ristikkoa.