”Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan”. Näin väitti Fredi laulussaan ”Roskisdyykkärin balladi” 60-luvulla.

   Onko tuo noin? Vaihtoehtoja on ainakin pari: Me valitamme aina riippumatta siitä kuinka hyvin meidän asiat ovat sekä kiinnitämme huomion epäkohtiin ja asioihin, jotka meidän mielestämme ja meidän osaltamme ovat huonosti. Toinen puoli on se, että meidän käsitys hyvästä muuttuu ja aina jollakin tavalla pakenee meidän ulottamattomiin.

   Milloin asiat ovat sitten mielestämme hyvin? Tapahtuuko tämä kun saamme kaiken haluamme, elämämme on helppoa ja vaivatonta, kaikki ihmiset arvostavat minua hyvänä, ystävällisenä ja miellyttävänä ihmisenä sekä olen saanut mainetta ja kunniaa. Onko meillä silloin asiat hyvin?

   Tutkimuksen ovat osoittaneet, että pitkän elämän, ja uskallanko käyttää sanaa ”onnellisilla” ihmisillä on ollut yhteistä se, että he ovat aina olleet tyytyväisiä kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin.

   Nyt sitten annan itselleni ohjeen ”Mietipä tuota Tuhva-ukko”