Kuinka usein haemme perusteita omalle tekemiselle tai tekemättä jättämiselle ulkopuolelta ja toisista ihmisistä?

                      Firman johto hakee syitä huonolle menestykselle mieluummin suurista myllerryksistä, kurjien kilpailijoiden ovelista toimista, asioista joihin ei voi itse vaikuttaa. Entä kun  katsotaan yhtiön sisälle, henkilökunta ei osaa hommiansa, myyntimiehet eivät pärjää kansainvälisessä markkinoinnissa ja myynnissä, tuotekehitys ei saa mitään aikaiseksi, tuotanto ei ole tehokas jne.. Aina kaikki johtuu toisista ihmisistä. Samoin työntekijät, he näkevät huonon johdon, itsehän me olemme ammattitaitoisia.

                      Sama ilmiö toistuu yksilötasolla. Etsimme syyt toisista, kanssaihmisistä ja kulkijoista, kuten pomosta, kollegoista, kumppaneista ja jos joudumme jotain väkisin myöntämään, se aina laimennetaan sittä, että muutkin näin tekevät, tai suoralla vastasyytöksellä.

                      Käytämme kriittisyyttä tässä hyvin itsemme eduksi. Asioiden kriittinen tarkastelu on ihan hyvä, mutta jos sitä käytetään ulkopuolisten syiden löytämiseksi sillä, että en tahdo jotain tehdä tai sille, ettei minun tarvitse katsoa itseäni peilistä ja myöntää oma vajavaisuuteni ja heikkouteni. Kun minussa ei ole mitään vikaa, ei minun tarvitse mitään muuttaa tai parantaa.

                      Olemme outoa porukkaa.