On tämä outo talvi. Miesmuistiin ei näin leutoa ja lumetonta talviaikaa ole ollut. Ei silti, tuo ’miesmuisti’ on joidenkin mukaan 3 kuukautta, mutta nyt puhun siitä aikajänteestä, johon minun ikäni ja muistin mielikuvat jaksavat katsoa. Tosin lapsena muistan nähneeni ensimmäiset leskenlehdet helmikuussa, joten se siitä oman muistin luotettavuudesta.

   Ei niin, että valittaisin. En kaipaa jatkuvaa auton ikkunoiden skrabaamista, en pitkiä kalsareita, en partaa jäätyvää hengityshuurua, en auraamattomien katujen aiheuttamaa pulaa parkkipaikoista enkä sitä, että sellaisen löydettyäni tulee tiekarhu ja kasaa lunta autoni ympärille niin paljon, että saan hiki pipossa tehdä lumitöitä puolisen tuntia ennen kuin pääsee takaisin liikenteeseen muiden iloksi. Noita asioita en kaipaa, en lainkaan.

 Lisäksi olen päättänyt, että nautin keväästä, luonnon eloon nousemisesta ja kesän runsaudesta ihan yhtä paljon kuin kovien ja lumisten talvien jälkeen.