On melkoinen vaikutus omaan mieleeni luonnolla ja maisemalla. Olimme Akan kanssa, pitkästä aikaan Aulangolla. Kävelimme metsässä surukuusien, tammien ja mahtavien kuusi- ja mäntypuiden keskellä. Rauhoituimme tyynien lampien äärellä katselle lintujen elämää. Nautimme hämäläisestä maisemasta josta johtopäätös, että kyllä Suomenmaassa vielä riittää metsiä àla Junnu Vainio.
Vaikka paikalla oli paljon muita turismoja, oli minulla kaiken aikaa rauhallinen olo, olo jota kaipaan kaupungin keskellä ja hiljaisuus, jota halajan liikenteen melun tulviessa korviini.
On hyvä, että tällaisia luonnonkeitaita,(vaikkakin istutettuja ja tehtyjä kuten Aulanko, on useilla paikoilla ympäri Suomea. Saamme me kaupunkilaiset, edes aika ajoin, kosketuksen luontoon. Kaipaan metsiä ja vesistöjä, minulle ne heijastavat jotain suomalaisuudesta.