Olemme Akan kanssa lastemme vaikutuksesta ja kimputuksesta pelanneet tänä kesänä tuota uutta suosikkilajia DiscGolf:ia. Olemme siis olleet heittelemässä leijakiekkoa eli frisbee:tä metallikoreihin, rämpineet louhikkoja ja märkää ruohikkoa sateella, etsineet kiekkoja jyrkänteiltä, ojista ja metsistä. Erityisesti olemme ihmetelleet sitä, miten tuo kiekko nyt tuonne meni vaikka tähtäsin ihan toisaalle.

Meille on nyt tuttuja termit fore- ja backhand, draiveri, middle range kiekko, putteri ja kiekon feidausluku. Osaamme saada tyydytyksen kun kiekko joskus pysyy radalla, hallitsemme teoriassa kiekon kaarto- ja suoraa lentoa ja tunnemme erityisesti tyydytystä kun kiekko on maalissa ja ketjut helähtävät onnistuneen puttauksen merkiksi.

Mutta miksi nimi DiscGolf? Frisbee on suomeksi leijakiekko, golf on taas kolopallo. Nimenä noiden yhdistelmä olisi sanahirviö ”Leijakiekkokolopallo”, kun lajissa ei ole koloa, paitsi mitä nyt kivikossa, eikä palloa.

Olkoon peli minulle ”leijis”, ainakin se saa minut ulos luontoon pariksi tunniksi ja muiden ’yhtä hyvien’ pelaajien kanssa se on mukava sosiaalinen tapahtuma.