Voihan Vappu, taas tulla touhotit ja väistyit takaviistoon. Olit taas kevään ja ylioppilaiden ilon juhla ja toisille, ikävä kyllä taas huppu, joka vedetään ilon päälle.

Minua aina, ainakin silloin tällöin, tökkii nämä kalenteriin merkatut juhlat. Tahdon juhlistaa niitä asioita, jotka minusta tuntuvat tärkeiltä. Ne ovat usein pieniä asioita, joilla saattaa olla merkitystä vain minulle.

No miten sitten juhlistan niitä? Olisi helpompi luetella ne tavat, joita en käytä, mutta nyt kysyinkin miten?

Minun juhlahetki on usein yksin hiljaisuudessa nautittu ateria ruokajuomineen, kiireettömyydessä. Kun vielä paikka on kaunis ja luonnonläheinen, on juhlani täydellinen.

No miksei kumppanit, ystävät ja sukulaiset ole läsnä? Minulle juhla on mielentyyneydessä ja kiireettömyydessä ja sitä ei pidä pilata turhalla lörpöttelyllä, jota itse harrastan kun muita on mukana.

Nuo sosiaaliset juhlat ovat eri juttu. Niillä on paikkansa, mutta kun etsin todellista juhlan henkeä olen yksin.