Nautin satujen lukemisesta. Tarkoitan tässä vanhoja satuja ja mestareita kuten Tuhannen ja yhden yön tarinat, Hans Christian Andersen ja Grimmin veljekset. Minulla onnekseni on heidän satukirjoistaan niiden alkuperäiskirjoitusten käännösversiot ja nyt vasta olen toden teolla ruvennut lukemaan Hans Christianin satuja, minulle niin tuttuja ja tuntemattomia. Nautin niistä joka siemauksella.

Olen ennenkin lainannut ystävääni, mielestäni viisasta miestä, hän aina muistuttaa, että sadut sisältävät enemmän totuutta kuin kaikki historiankirjat yhteensä.

Mielestäni niissä on tuon totuuden kanssa aimo annokset oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä.

Vaikka nuo Andersenin ja Grimmin sadut tuntuvat nykykäsityksen mukaan raaoilta , ovat ne ainakin aikuisesta lukijasta paljon parempia kuin Disneymäisesti silotellut ja laimennetut bliisut versiot.

Ennen vanhaan satujen avulla kasvatettiin lapsia, nuoria ja miksei myös aikuisia. Niinhän nytkin tehdään, mutta sadut on puettu visuaaliseen muotoon, sarja- ja elokuviksi.

Toivon, että nykyihmiset löytävät tiensä myös vanhojen satujen maailmaan ja katsovat paras kuvaa mitä ikinä voivat, omaa mielikuvaa tapahtumista.