”Piipuvaari, mikä sua nyt nyppii?” Kysyin naljailuystävältäni Piippuviisaalta. En vahingossakaan tahdo hänen tietävän, että kutsun häntä Piippuviisaaksi, ylpistyisi vain moisesta tuo vanha skönäri.

”Samat jutut kun aina Joulun alla. Joulusta on tehty turhuuksien markkinat ja siitä yritetään yhä enemmän vetää ’elämysmatkailu’ suuntaa. Jenkeissä Joulupukki flengaa ostarilla jengin sekaan, mitä nyt hieman parrastaan jäi nalkkiin ja köyteen kiinni. Missä on Joulupukkiin liittyvä arvostus ja kunnioitus, Joulupukki ei ole mitään sirkusakrobaatti tai –pelle.

Kaiken tarkoitus on saada jengi tsöpää lisää krääsää. Mitähän tuo vanha St Nicholas, Joulupukin esikuva sanoisi nykymatkijoistaan.

Lasten ja nuorten lahjatoiveet ovat älyttömiä sekä määrällisesti että hinnallisesti. Brenkku näyttelee liian suurta osaa Pyhien aikana.

Miten  saamme aikaiseksi Joulun pyhyyden ja rauhan mieliimme kun siihen laskeutuminen ja valmistautuminen on tällaista touhotusta.

Nuo asiat minua nyppii!”

Mitäpä minä tuohon vuodatukseen. Vaikenin mietteissäni.