Niin tuo aika, joka virtaa tähän hetkeen menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Me itse liikumme eteenpäin siinä välissä.

Ajankulun ja sen tunnun, olen itselleni selittänyt vertaamalla sitä vinyylilevyn pyörimiseen. Kulmanopeus, eli vuosi, on sama riippumatta kuinka kaukana piste sijaitsee keskipisteestä. Kehänopeus on suurempi ulkokehällä ja se kuinka tunnemme ajankulun. Lapsena olemme lähellä keskustaa ja nopeus on hidas, ulkokehällä vauhti on suuri ja siellä olemme vanhuksena.

Olen mielestäni myös ratkaisut Joulupukin matkustamiseen ja joka paikkaan ehtimisen ongelman. Siihen liittyen on mielenkiintoista ikuisuuden ja ajattomuuden ero. Se miten Joulupukki ehtii aattoiltana joka kotiin ratkeaa ajattomuuden käsitteellä kätevästi. Ajattomuus on kuin huone, jossa on ovia joka hetkeen. Samasta ovesta voi mennä sisään ja ulos vaikka kuinka monta kertaa ja aina voi palata ajattomuuteen lepäämään. Eli ei lahjojen jakamishomma olekaan niin suuri ja raskas urakka ja siitä syystä Joulupukki on aina pirteä.

Nyt olen itselleni selittänyt Joulupukin ajallisen ongelman, voin todeta levyn pyörähtäneen yhden kierroksen minulle huimalla nopeudella ja toivottaa kaikille Hyvää Uutta vuotta ja uskoa siihen, että asioilla on taipumus järjestyä.