”Kyllä kiinnostus herää kun leipä loppuu”. ”Kyllä asia tulee mielenkiintoiseksi kun siihen alkaa perehtyä ja pääsee riittävän syvälle.”

Nämä ovat pari lausetta, jotka minulle jäivät opiskeluajalta mieleen ja jotka myös olen todennut paikkansa pitäviksi.

Kun puhumme innostuksesta ja innosta tehdä työtä heitämme pallon herkästi toisille. Ei minua tämä työ innosta, pomo ei ole innostava, kouluttaja ja valmentaja eivät ole innostavia. Entä minä itse, levitänkö intoa toisissa, olenko hyvä esimerkki vai olenko masentaja, kaiken innon tappaja. Olenko edes ajatellut asiaa?

Tähän kylvä itselleni pari siementä mutusteltavaksi; tyytyväisyys ja perehtymisen mahdollisuus. Tyytyväisyyden kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin on todettu olevan eräs pitkään ikään vaikuttavista avaintekijöistä. Meillä jokaisella on mahdollisuus perehtyä johonkin alueeseen paremmin ja löytää meille sieltä kadonnut into. Useimmille meistä työnantaja on järjestänyt tämän mahdollisuuden. Perehtymisen kautta tuleva osaaminen voi kaiken lisäksi avata uusia ovia, mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, joita olemme aina kaivanneet.