Miksi ihmeessä tehdään tuollaisia elokuvia kuin Manaaja, Ring, Elm Street, Enne ja Scream. Vastauksen aina voi olla raha. Mutta voiko tuon rahan tehdä jollakin muulla, parempi henkisillä ja vähemmän huonolla tavalla mieleen vaikuttavilla elokuvilla.

Mikä sai tänään aikaiseksi tuon ihmettelyn oli se, että eilen illalla katsoi kauhuelokuva Scream ja esille arvailun kenelle ja miksi tuollaiset elokuvat tehdään. Minusta tämä leffa oli jopa kauhukuvaksi kehno, täysin loputonta mässäilyä verellä ja ruumiilla. Toista kauhun kannalta on psykologisesti vaikuttavat elokuvat kuten, ja varsikin japanilainen Ring, aikoinaan myös manaaja.

Näin aikoinani Manaajan vaikutuksen akkaani. Hän vapisi vielä puolivuotta elokuvan jälkeen, aina kun asiasta tuli puhe. Huoleni on miten nämä elokuvat vaikuttavat lapsiin ja varhaisnuoriin. Leffojen väkivaltaopit mukautettuna herkkää mieleen voivat ja ovat aiheuttaneet kopioita todelliseen elämään.

En tarkoita sitä, että meidän on elokuvien osalta pitää elää utumaailmassa ja sokeroiduissa unelmatiloissa. Tahdon kuitenkin välttää sen, etteivät lapset ja nuoret joudu katsomaan mielen syvyyden synkkyyksiä liian aikaisin. Lapsuuden on hyvä pysyä lapsuutena.