Olen jo edennyt viidenteen pahaa ja yhä voimakkaammaksi tulee tunne kirjoittaa jostain muusta kuin rumuuksista ja pahuuksista. Tekee siis pahaa. Pyrinkö laittamaan pääni pensaaseen vain uskonko sanontaa; ken leikkiin ryhtyy, leikin kestäköön?

Viides pahuus on minusta orjuuttaminen, oli kyseessä kehon tai mielen hyväksikäyttö. On suorastaan käsittämätöntä, että nykyaikana tällaisia ilmiöitä annetaan olla ja sallitaan tapahtuva. Orjuus ja sen ”hyväksyminen” kertoo jotain niistä valtioista, joissa sitä tapahtuu laajassa mittakaavassa. Mutta hämmästyttävää on, että sitä ilmenee myös niin sanotuissa ”sivistysvaltioissa”.

Orjuutus, eli alistaminen, oli sen muoto prostituutio ja pakkotyö, edustaa varsin julmalla tavalla vallanhimo, välinpitämättömyys ja itsekkyys veljien seuraa.

Kun orjuutta, täydellistä vapauden riistämistä, näinkin laajasti esiintyy, sitä myös sallitaan ja ainakin suljetaan silmät siltä.

Onko meidän silmämme avoimia?