”Tiedän linnuksi tiaisen…” selitti ja luetteli Joukahainen tietojaan Väinämöiselle Kalevalassa. Tämä ”tietäjien” kohtaaminen on hyvä esimerkki siitä kun äly ja kirjaviisaus kohtaa viisauden. Joukahainen kuvaa edellistä ja hänellä on tarve esittää tietojaan maailmalle ja paisuttaa edelleen suurta egoaan. Väinämöinen taas edustaa todellista viisautta, joka on mielestäni summa älyä, kirjatietoa, elämän kokemusta, omista ja toisen kokemuksista usein kantapään kautta kerääntynyttä tietoa, mahdollinen maailmankatsomuksellinen näkemys ja asioiden omakohtaista tutkimista. Siis äly ja kirjaviisaus ovat vain osa todellisesta viisaudesta.

Tämä sitten herättää kysymyksen; voiko älykäs ihminen olla tyhmä viisaan vastakohtana. Minun vastaukseni tuohon on: voi ja varsin helposti.

Muista englanninkielen alkeiden opiskelun ajalta englantilaisen sanonnan joka muistaakseni kuului suomeksi näin: ”Hän, joka tietää, ettei tiedä on tietämätön – opeta häntä. Hän, joka ei tiedä, ettei tiedä on tyhmä – vältä häntä. Hän, joka tietää, että on viisas – seuraa häntä.

Löytäisinpä hänet!