Mikä on minulle ennenkuulumatonta?

Kun käytämme tuota sanaa liittyy se monesti kauhisteluun.  ”Onhan se ennenkuulumatonta, että Pekka ja Liisa tekivät ja toimivat tuolla tavalla.” Eihän asia ole niin niin, etten olisi sitä ennen kuullut, vaan että heidän tekonsa ei sopinut minun käsitykseen asioista ja siitä miten minun mukaan toisten pitää toimia.

Musiikki, runous, kirjallisuus voivat olla ennenkuulumattomia, tai en aikakaan muista niitä.

Lapsille vanhempien neuvot ovat ennenkuulumattomia vaikka me vanhemmat, hieman liioitellen olemme ne jo sanoneet ainakin miljoona kertaa.

Monelle myös omat ajatukset ovat ennenkuulumattomia. Me kuvittelemme ajattelevamme itse vaikka me papukaijoina toistamme televisiosta, lehdistä, kavereilta, opettajilta yms. muilta kuultuja ajatuksia ja mielipiteitä. Olenko kuunnellut itse ajateltuja ajatuksia ja onko niitä edes olemassa, ovat ne ennenkuulumattomia?

Selvennykseksi sen verran, etteivät akan ohjeet, neuvot ja kommentit ole ennen kuulemattomia, net ovat ”vielä kuulemattomia”: