”Mitä sitä tänään pyhäpäivänä oikein tekisin?”, ajattelin yrittäen kiivaasti miettiä jotain sellaista puuhaa, jota en ole ennen tai pitkään aikaan tehnyt. Kaipaa ulkoilmaa, metsää ja merta. Haluan tuntea tuulen kasvoillani, haistella suolaista vettä, kuulla haapojen lehtien havinaa ja mäntypuiden huminaa. Entä kun näin tapahtuu, kuinka kauan tuo olotila jatkuu ennen kuin palaan autooni ja ajan jonnekin sisätiloihin kahville ja palaan kotiin ja alan lukemaan tai katsomaan telkkaria?

Miten muutan nämä romanttiset haavekuvat todellisiksi pitkäkestoiseksi olotilaksi?

Miksi aina haaveilen samankaltaisista asioista mutta en vakavissani kuitenkaan niiden parissa viihdy kauan ennen kuin mukavuudenhaluinen urbaani ihminen kaivautuu rinnastani ulos muistuttaen mielelleni, että voi luontoa katsoa kotisohvaltakin telkkarista.