”Oletko Piippuvaari koskaan ajatellut, elämässä voisi olla päättötyö?”, kysyin Piippuviisaalta.

”Mistä sinulle tuollainen on tullut mieleen”, vastasi Piippuviisas hymynkare huulillaan.

”Minusta tuntuu vain, että elämä on vain kasvamista ammattiin, työ tekoa, lasten kasvattamista, velkojen maksua, eläkkeellä olemista ja kuoleman odottamista. Niin kaikki tämä tuntuu valjulta ja suurelta osin jopa turhalta.”

”Kerro lisää”, pyysi Piippuviisas.

”Nykyisin melkein joka oppilaitoksessa on päättötyö. Akateemisilla on diplomityöt ja gradut, keskiasteella insinöörityöt ja muut lopputyöt ja yhä enemmän tällainen on melkein jokaisessa oppilaitoksessa ja koulutuksessa.”

”Mitä tuolla on tekemistä elämän kanssa?”, tivasi Piippuviisas edelleen.

”Jos ajatellaan elämä kouluksi ja että me tulemme tänne oppimaan jotain, niin pitäisi meidän myös osoittaa, että olemme oppineet ja olemme riittävän kypsiä siirtymään eteenpäin, mitä se sitten onkaan. Tämä lopputyö palvelisi myös hiljaisen tiedon siirtämisessä lapsille ja seuraaville sukupolville, ettei heidän tarvitse tehdä samoja virheitä kuin me.”

”Mielenkiintoinen ajatus”, sanoi Piippuviisas, ”mikäs on sinun lopputyösi aihe ja milloin olet ajatellut aloittaa?”