On tuo Piippuviisas nuoruudessaan ollut melkoinen soutaja. Hän aina jaksaa muistuttaa minua sanonnalla ”Kun soutaa toisen yli joen, pääsee siinä samalla itsekin.” Näin käy ellei tuo toinen sitten ui, kierrä sillan kautta tai mene vaikka lossilla.

No, tuo vain oli sellaista ärsytyksen tuomaa höpinää. Aina välillä minua häiritsee koko ukko, eikä vähiten siksi kun hän niin usein on oikeassa ja minä havaitsen oman vajavaisuuteni.

Tapasin tuon Piippuviisaan taas. Tällä kertaa uimahallin kahvilassa, jossa hän istui kahvia juoden rakas piippunsa suussaan. Onneksi nyt ei saa polttaa enää joka paikassa, ajattelin itsekseni vahingoniloisena.

Piippuviisas katsoi minua syvälle silmiini ja hymyili kuin isä lapselleen lempeä tietävää hymyään ja sanoi:

   Sitä sitten on taas kuntoiltu.

Minua ärsytti vielä enemmän hänen nuo omatakeiset avausrepliikit, niin ja tuo hymy.

Piippuviisas jutteli niitä näitä ja heitti puheen väliin tuon käyttämänsä soutelemisfraasin.

   Menis ukko edes Sulkavan soutuihin, ajattelin yrmeänä.

   Täytyy tuossa lähteä muorin luo, Piippuviisas totesi ja häipyi ulos.

   Oli sillä kiire mennä sytyttämään piippuansa, funtsasin ja jäin istumaan mietteisiini.

Tuon Piippuviisaan fraasi ja loppusanat saivat minut mietteisiini.

  Mietipä Tuhva, mitä on palvelu ja mikä on sen syvin olemus.