• Kesä sitten katosi tuonne nurkan taakse.

Näin aloitin jutustelun Piippuviisaan kanssa pitkästä aikaan. Edellisestä tapaamisestamme oli jo kulunut melkoinen kotva.

• Mitä sinulle oikein kuuluu.

Äijä oli samalainen kuiva kiusankappale kuin ennenkin, ärähti yrmeästi, hörppäsi kahvia ennen kuin vastasi.

• Ihan kliffaa, olin kesän skönellä ja saaressa muorin kanssa, fisustin ja nautin, ettei lähelläni ollut turhia höpöttäjiä.

Piippuviisas loi minuun tietävän katseen.

• Sanos Piippuvaari, mikä tekee ihmisistä tehokkaan?

Kysyin häneltä, jotta saisin hänet laskeutumaan ihmisten kanssa elämiseen. Hän muljautti hassulla tavalla silmiään ja oli tapansa mukaan vaiti aikansa ennen kuin aukaisi suunsa.

• Olen tavannut yhä enemmän sellaisia ihmisisä, jotka kuvittelevan tehokkuuden olevan kiireessä ja touhukkuudessa. Sitä tunnutaan arvostettavan. Aina pitää tehdä jotain, tai ainakin tekevinään, olla ”touhutehokas”. Oikea tehokkuus on sitä, että ihminen tekee asiat omalla luontaisella tavalla. Jotkut kipittävät, toiset taas kiiruhtavat hitaasti. Touhutehokas ei pysähdy ajattelemaan, ei kuuntelemaan, eikä erityisesti, kuulemaan omaa sisäistä ääntään.

Piippuviisas katsoa asian loppuun käsitellyksi ja jatkoi lehtensä lukemista myhäillen, kun olin hiljaa.