• Sanos kundi, hyvä Piippuvaari, miksi me koko ajan likaamme sitä ympäristöä, jossa olemme ja liikumme.
• Huomenta sinulle vaan Tuhva. Mikä sinut nyt on kiihdyttänyt. Ota suuhusi kahvihuikka, rauhoitu ja kerro tarkemmin mitä lippalakkisi alla möyriin.

Rauhoituin Piippuviisaan sanoista, nautin mustan kahvin kera hillomunkin. Tarkkailin kahvilan ihmisiä, funtsin ja aloin innolla höpöttämään.

• Kun ajelin fiudella tänne hiffasin, et ojat ja pientareet olivat roskaisia. Ihmiset heittelevät autoistaan talven aikana roskia fönäristä ulos välittämättä ympäristöstä mitään. On ihan älytöntä roskata luontoa. Ollaanko me todella muututtu tällaisiksi?
• Mitäs tuumaat Tuhva, onko ajan saatossa tämän asian suhteen, siis yleensä kaikenkarvaisen roskaamisen suhteen mitään hyvää, kysyi Piippuviisas.

Minun piti pyörittää pitkään muistini jauhinkiviä ennen kuin vastasin yhtään mitään.

• No johan on. Vasta toissa päivänä asennettiin johonkin satamaa ”vesiroskis”, joka imee sieltä muovit ja muut roskat. Maailmalla on kekattu kaikenlaisia vempeleitä keräämään merestä suuriakin määriä muovijätteitä. Kaatopaikoille viedään huomattavasti jätteitä koska ihmiset lajittelevat ja omat kuonansa ja löytyy heitä, jotka vapaaehtoisesti siistivät teiden varsia ja vieruksia. Lisäksi kaikenlainen roskaaminen ja luonnon tuhoaminen tulee paljon herkemmin ilmi.
• Siis paljon hyvää. Mikä sinusta on suurin ongelma?
• Ihmisten asenteet ja teot ovat silti vielä välinpitämättömyyden kyllästämät.
• Miten on omasi, toimitko puheittesi mukaan?

Jäin asiaa miettimään ja Piippuviisas alkoi lukea aamulehteä jättäen minut tutkimaan omia tekojani.