• Piippuvaari, mikä saa nuoret rähinöimään ja vastustamaan yhteiskuntaa ja jopa kaikkea mitä se edustaa? Mikä ajatus ja aate, on anarkistien takana?
  • Tuossa Tuhva on pari kysymystä. Kumpaan tahdot minun vastaavan?
  • Ai sä taas oot tolla tuulella. Multa jäi väliin tänä aamuna pyytää ylhäältä apua sille, etten kohtaa tänä päivänä näsäviisaita tai turhan pedanttisia ihmisiä. Vastaa nyt ukko toiseen tai molempiin, miten vain herralle sopii, vastasin närkästyneenä.

Piippuviisas sulki toisen silmänsä, tiirasi minua vasemmalla silmänsä ikään kuin lukien mitä mielessäni liikkui.

  • Kyllähän jokainen sukupolvi omalla tavallaan, joko yksilönä tai isommalla jengillä kapinoi edellistä sukupolvea vastaan. Onhan meidän elinikämme lähellä sisällissota, Lapuan liike, Mäntsälän kapina, muilutukset, talvi – ja jatkosodat, yleislakot, kommunistien festivaalien aikaiset rähinät ynnä muut kaikki pienemmät rähinät ja opiskelijoiden jutut kuten Ylioppilastalon valtaukset ja Teiniliiton politisoituminen ja isojen mallien mukainen kähmintä. Sodat käyneet sukupolvet eivät rähinöineet, heidän juttunsa oli paljon vakavampi. Kunnioitan heitä ja heidän protestinsa aikaansaannoksia.

Nykyisillä, niin sanotuilla anarkisteilla ei ole kysymyksessä eloonjääminen ja aatteellinen pohja on todennäköisesti heppoisella pohjalla. He usein vain riehuvat ja kuvittelevat olevansa hyvällä asialla. En oikeastaan tiedä, mutta noita samoja oireita on kaikkien nuoruudessa. Varmaan se on jonkinlaista kasvukipuilua ja vanhemmista irrottautumista. Yleensä ihmiset rauhoittuvat eivätkä lähde todellisen väkivallan tielle kuten nyt ikävä kyllä on jollakin laita.

 

Piippuviisaan pitkä vuodatus sai minut pohtimaan omia kapinaoireitani. Lättähatuksi olin liian nuori, ja hippiä minusta ei tullut. Poliittiset aatteet eivät saaneet mielessäni vastakaikua. Miten siis kapinoin? Hyppäsinkö jonkin kehitysvaiheen yli ja nyt vanhuksena minun on sitten sen korvaukseksi sanailtava toisen ukon kanssa aamukahvilla joka aamu.