Pääskysten lennon tarkkailu ja niiden kaarteissa kokemien G-voimien tarkkailu sai minut miettimään turhia ja tarpeettomia tapoja ja ajatuksia. Se on välillä ihan mukavaa. Ei ihmisen tarvitse olla järkevä, muiden ehkä, ei minun.

   Muoti-ilmiö, joka hiljalleen muiden ajatusten sekalaisesta sortimentistä tuli mieleeni on  tuo nykyinen tapa ottaa itsestään kännykkäkameralla kuvia. Tuohon touhuun on saatavilla jatkovarsia tapauksiin, joissa oman käsivarren mitta ei enää riitä. Eli tuo ”selfie” on muodostumassa kaverin kanssa otetusta pää- tai rintakuvasta ryhmä ja maisemakuvaksi. Kuinkahan pitkiä teleskooppivarsia kuvaus puuhasteluun on kohta saatavilla?

   Se mikä minua tuhvana, isoisänä, harmittaa on noiden englanninkielestä muunneltujen sanojen rantautuminen Suomemme rannoille ja aina sisämaahan saakka. Emmekö me pysty parempaa nimeä tuolle touhulle keksimään kuin ”selfiet”. No, tuon tässä tuiki tärkeässä asiassa oman korteni kekoon ja ehdotan kielitoimistolle hyväksyttävästi, tai ainakin mietittäväksi omaa sanaa. Hyvä tietysti on, jos tuo sana jollakin lailla kuvaa tekoa ja tapahtumaa. Suomenkielessä on kuvauksen tulokselle jo sana ”otos”. Niin eikö silloin itsestä otettu kuva ole loogisesti ”itos”.

   Voin jo sieluni silmillä ja korvilla nähdä ja kuulla mimmistä mummoon, veljestä vaariin, ihmisten sanovan; ”Hei ventaa vähän, mä otan vain yhden itoksen ennen kuin jatketaan matkaa”.

   Joskus tuntuu siltä, että tuon kuvanotto nousee meille tärkeämmäksi kuin hetken todellinen eläminen ja kokeminen, sekä erityisesti ympärillä olevan kauneuden havainnointi ja maisemasta nauttiminen.