En tiedä johtuuko iästä, monista havainnoista kanssaihmisistä, lehdistä ja muusta mediasta, mutta minua ärsyttää teennäinen myönteisyys, johon kaikkia patistetaan sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden nimessä. Me olemme melko itsekkäistä otuksia. Sanonta ”Oma napa on lähinnä” pitää paikkansa. Kun tuo itsekkyys peitetään sosiaalisuuden verhoilla ja empatian kalvoilla ja sellaisten vahvuuksien korostamisella, jotka eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa, niin minua, äreää ukkoa nyppii. Ei omaa itsekkyyttä tarvitse korostaa, mutta kun yritetään olla jotain muuta kuin ollaan, ei se ole hyvästä.

                      Tuo yllä oleva ei tarkoita sitä, ettenkö kannattaisi vahvuuksien kautta asioiden rakentamisessa, tai myönteisyyttä, sympatiaa ja yhteisen hyvän eteen toimimista toisia palvelevalla asenteella. Inhoan vain teeskentelyä ja ’tekomyönteisyydellä’ manipulointia. Uskon siihen, että useimmat meistä näkevät aitouden, kun sellaista kohtaa.