Olen Piippuviisaan kanssa jo moneen otteeseen päivitellyt Joulunalusajan touhua. Minusta tuntuu, että on olemassa useampi ’jouluvirta’, jotka vievät Joulua kohti.

Se virta, mikä meitä kahta ärsyttää on kaupallinen, elämyksellinen, kiireinen, näennäisen iloinen ja erityisesti rauhaton Joulun odotus. Se luodaan kepeällä musiikilla, piirretyillä mainoksilla korostaen Joulupukkia, tonttuja, lahjoja käyttäen hyväksi lapsia ja heidän toiveittensa täyttymisestä seuraava ’iloa’. Kutsun tätä turhuuden virraksi.

Toinen Joulun-virta on Pyhyyden tunteen virta. Tässä korostuu aidon joulutunteen aikaansaaminen, itse Joulun sanoma, rauha, juhlan arvokas valmistelu, kiireettömyys, Joulun tekeminen toisille ja siihen liittyvä aito ilo. Tätä virtaa luodaan osittain samoilla keinoilla kuin turhuuden virtaakin. Hyvänä esimerkkinä on ”Kauneimmat Joululaulut”. Kun pysähdymme niiden sanojen sisäistämään, löydämme niistä syvyyden ja kaipaamani pyhyyden.

Kumpaan virtaan me tempaudumme mukaan, on meidän oma päätös. Kumman kanssa meidän sydämemme resonoi ja värähtelee samaan tahtiin.