”Ei ole kiire kunniaksi, eikä hoppu hyväksi”, näin suomalainen sananlasku. Mitä tuo kiire on ja kuka sen tekee? Työnantajat ja esimiehet hakevat tehokkuutta ja jopa ymmärtävät, että kiireinen ihminen on tehokas ja silloin on kaikki hyvin omassa pienessä valtakunnassa. Valitettavasti olemme silloin melkoisen harhan saartamina. Tehokkuus ja kiire eivät missään nimessä ole synonyymejä.

Uskon itse siihen, että ihminen on silloin tehokkaimmillaan kun hän tekee asiat omalla luonnollisella rytmillään. Tätä rytmiä on haettava myös organisaatiotasolla kehitys- ja muutosprojekteissa.

Me itse luomme kiirettä. Sinänsä eivät tiukat ja haastavat aikataulut luo kiirettä, meidän tavat yrittää toteuttaa niitä tekevät sen. Kiire on useimmiten itse aiheutettua päänsärkyä. Nykyiset viestintävälineet, sähköpostit, kännykät ja se, että olemme aina tavoiteltavissa luovat kiirettä, vähentävät keskittymisrauhaa ja syövät tehokkuutta. Meillä ei ole aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta meillä on valitettavasti aina aikaa tehdä ne uudelleen.

Miten tuosta oravanpyörästä pääsee sitten eroon? Annan tässä ohjeet itselleni, toiset tehköön sen omalta osaltaan: Anna aikaa, joka on vain sinulle, priorisoi ja keskity oleelliseen, karsi pois turhat ja tarpeettomat, vietä aikaa todella läsnä ollen niiden kanssa, joita sanot arvostavasti (esim. perhe), erota työssäsi kehityshetki, jolloin et ole rutiinihäiriköitten tavoitettavissa. On muistettava myös pitää huolta jaksamisesta, lepää kehollasi ja mielelläsi, kuntoile. Ennen kaikkea tee sellaista työtä mihin sydän sinua vetää ja muista, että mitä tahansa teetkin, ilon voi kaivaa takataskustaan yhtä helposti kuin lompakon.