Jotkut maut ovat muuttuneet pikku hiljaa huomaamatta, toiset taas kertarysäyksellä, hetkessä, kuten olen ymmärtänyt uskonnollisen heräämisenkin tapahtuva. Vai onko siinäkään tapauksessa hetken muutos vai onko ”valaistuminen” sama asia kuin kivenhakkaaja, joka tuhansilla iskuilla kilkuttelee kiveä ja yhdellä lyönnillä se sitten viimein halkeaa. Se on vain vaatinut kaikki nämä aiemmat nakutukset, yksi isku tekee vain lopulta työn.

Toinen seikka tuossa makujen maailmassa on se, että edelleen lapsuuden ja nuoruuden herkut ja mielimusiikki ovat niitä. Tämä makujen muuttuminen on lisännyt hyviä kokemuksia vähentämättä mitään pois.

Jospa tämä sama prosessi käy ihmisten suhteen. Ajan myötä huomaamme, etteivät nuo nuijat tyypit olekaan niin nuijia ja että he voivat oikeastaan olla mitä parhaita ja luotettavia ystäviä.

Mitä minussa tapahtuu kun hyvien makujen ja ystävien määrä vain lisääntyy mitä vanhemmaksi itse tulen.