Nyt sitä pitäisi katsoa olympialaisia pari viikkoa, vai mitä? Minulle ennen niin tärkeä urheilun katseleminen on muuttunut. Nuorena miehenä katsoin kaiken minkä pystyin, nyt jos muuta tekemistä ei ole. Onko urheilu muuttunut vai minä? Ehkä kumpikin eikä ne sankari-ihanteet enää löydy urheilun parista.

Mitkä sitten olisi minun sankari-ihanne tänä päivänä? Tuota jouduin ihan miettimään. Lapsena ne tulivat elokuvista, joko tukkijätkä tai miekkailusankari. Kumpikin olivat reiluja ja oikeudenmukaisia. Mistä tämän ikäinen tuhva löytää esikuvan, jonka ominaisuuksia tavoitella loppuelämän.

Minua on läpi aikuiselämän kiehtonut kaksi elokuvahahmoa. Toinen on Akira Kurosawan elokuvasta Punaparta, yrmeä lääkäri, joka oli omistanut elämänsä köyhien auttamiseksi. Toinen on Zorbas, joka pisti itsensä kokonaan peliin asian puolesta, nautti elämästä ja kun kaikki epäonnistui, nauroi ja pisti tanssiksi. Siinä minun sankarit.

Entä löytyykö näitä ihmisiä ihan elävänä tässä elämässä. Varmasti löytyy ja monta, joilla näitä ominaisuuksia vaikka niitä ei heidän julkisuuskuvasta huomaa. Eiväthän hyvät luonteenpiirteet ja teot ole uutisia.