Piippuviisas oli muorineen ollut pitkällä lomamatkalla Kauko-Idässä ja kertoili minulle matkastaan Intiaa, Thaimaahan ja Kiinaan. Hänen kertoessaan paikoista missä he olivat käyneet, maalasi oma mielikuvitukseni maisemia ja minulle tuli kaukokaipuu.

Olen Suomessa sydäntalvella lumessa tarpoessani ja pakkasessa väristen kaivannut etelän lämpöä ja sinistä merta. Noista Piippuviisaan käymistä maisemista olen itse käynyt Kiinassa enkä paljon pitänyt siellä olevasta ihmispaljoudesta. Intiaan olen aina halunnut mennä mutta jostain syystä se on kiertänyt minun haluni. Thaimaa olisi muuten kiinnostavat mutta en ole kiinnostunut turistikohteista.

Piippuviisaan kuvauksen kauneudesta ja myös kurjuudesta saivat minut mielikuvituksen voimalla nousemaan sfääreihin ja unelmoimaan matkasta ja siitä, että asun jossain maassa pitempään. Ajatukset kulkivat myös ihmisen, meidän erilaisuuteen ja siihen, että lopulta ihminen on samoin rakennettu suruineen, iloineen ja haaveineen ja usein me toivomme jotain muuta kuin mitä meillä on.