Kun aikoinani olin päivittäisellä lyhyellä kävelyllä ja kun minulla tuo oikea nilkka aina välillä vaivaa istuuduin lenkkipolun vieressä olevalle penkille. Siinä istui minua kymmenisen vuotta vanhempi mies piippua poltellen. Istuimme ensin pitkään suomalaisina tuppisuina hiljaa. Mutta sitten tuo tuntematon alkoi jutustella aloittaen omatakeisella repliikillä ”On se noita ilmoja pidellyt”.

Minua ensin ärsytti äijän avaus, sitten olemus ja myös hänen tapansa polttaa tupruttaa käyrää piippuansa. Nyt kun olemme vuosia tavanneet, jutustelleet ja keskustelleet syvällisiä asioita maailman synnystä perhosten toukkien ruokavalioon, olen alkanut pitää häntä viisaimpana ukkona ja ihmisenä, jonka koskaan olen tavannut. Kutsun häntä ”Piippuviisaaksi”.

Eilen aloin piippuviisaalle valittamaan omaa oloani ja kaikkia pieniä vaivojani. Hän kuunteli tapansa mukaan minun rutinoitani, oli hiljaa pitkään ja kysyi:

Oletko miettinyt mistä nuo sairaudet oikein johtuvat?

No tietysti olen, vastasin tuhahtaen. Otetaan nyt esimerkiksi oikea nilkkani. Minulla on ollut melkein lättäjalka koko elämäni ja nyt kun tuota painoa on ihan liikaa, vetää se jalkapöydän kireälle ja aiheuttaa siinä kiputiloja, jotka aina välillä heijastuvat sääriluuhun saakka.

Piippuviisas pölläytti savupilven ja kysyi sitten:

Mitä meinaat tehdä asian suhteen?

Kyllä minä sen tiedän, tuhahtelin edelleen hänelle takaisin.

No, mikä sitten estää sinua niin tekemästä. Lopeta tuo valitus ja tee jotain, ala laihtumaan.

Minä istuin tovin ääneti. Kuulin omantuntoni äänen ja se tuntui pahalle. Mietin sitä miksi en pystynyt toimimaan kurinalaisesti. Voisit Tuhva myös hieman syvemmältä mielestäsi kaivaa noita sairauksiesi ja vaivojesi syitä. Jospa niille löytyy jokin toinen juurisyy kuin vain sinun painosi ja ikäsi. Mieti sitä!

Piippuviisas kopautti piipun kopasta perskat pois, heilautti kättä ja sanoi:

Tavataan seuraavan kerran!