Ajattelin muuttoa lopullisesti Islantiin, jossa lämpötila vaihtelee vuoden aika +15⁰ C - + 25⁰ C välillä. Se olisi minulle juuri passeli.

   Olin eilen kuntosalilla ja yritin vääntää nolrmaalin ohjelman, mutta mieleni keksi kaiken näköisiä tekosyitä ja päätin niillä, ”muka” järkisyillä, sitten lintsata painojen määrän, palautumisaikojen ja sarjojen määrien suhteen.

  Kotona minua taas odotti lämpö houkutellen minua samaan laiskuuteen kuin salilla. Minulla oli edessä kirjoitustöitä tehtävänä, mutta nerokkaana käytin samoja verukkeita, kuin salilla, välttäessäni edessä olevaa tekemistä.

   Nyt sitten pohdin, oliko työtä vieroksuva vai ”hellelaiska”.

   Mikä tuossa listassa oli myönteistä ja hyvää. Minua eniten puhutteli tanssi, nimenomaan katutanssi ja porukkavoima. Itse en varmasti tule lajia harrastamaan. Jos näin tekisin sujuisi se minulta yhtä sulavalla tavalla kuin  70-vuotiaan ”Kuolevan Joutsenen” tanssi baletissa Joutsenlampi. 

   Olen sitä mieltä, että nuorison on meidän tuleva voima. Olemme kaikki vanhemmat olleet joskus nuoria ja kokeneet tarpeen tehdä jotain. Tanssi on tuota jotain ja se antaa myös yhdessä tekemisen lisäksi kuntoa ja sosiaalisten taitojen harjoittelua.

   Aina välillä toistetaan lausetta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”: Näin tapahtuu, porukassa tehdään paljon hölmöyksiä, joita ei yksin ollessa tehtäisi. Tämä koskee yhtä lailla aikuisia, ei vain nuoria. Unohdamme liian usein tuon yhdessä tekemisen voiman ja toisilta oppimisen ja sitä kautta ihmisenä kehittymisen.

   Piippuviisas mutristi suutaan, niin kuin hän aina miettiessään ja vastausta etsiessään tekee. Siitä tiedän ottaneeksi puheeksi oikean asian. Oltuaan aikansa hiljaa ukko alkoi jupinansa, jota puheeksi myös kutsutaan.

”Tuo juoru, se on yhteisön pahin pöpö. Sitä on nykyajan median voimalla niin helppo käyttää mielen manipulointiin. Sairauksista pahin on itsekkyys, ja sen julma keino on tosiasioiden vääristely omien tarkoitusperien pohjalta. Me ihmiset hamuamme vaikutusvaltaa ja meitä ohjaa turhan usein kateus niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät paremmin kuin itse osaisimme.”

   ”Mitä tuolle voi sitten tehdä?” Kysyin ukkelilta.

   ”Kehittää omaa erottelukykyä, katsoa itseään peiliin rehellisesi ja muistella vaikka suomalaisia sananlaskuja ´Kyllä kuiva rikka hännästä putoaa´ sekä ´Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa´. Asioilla on taipumus räpsähtää omaan nilkkaan ennemmin tai myöhemmin.

   Näin kohteliaasti tervehdin Piippuviisasta.

• Yrmm… vastasi hän matalla murahduksella, tuo läheinen ystäväni.
• Kirjailija on kuollut. Mitä luulet, jääkö hänen huumorinsa elämään pitkäksi aikaa tuleville sukupolville. Vain onko kirjoitettava rakkauden murhenäytelmiä sekä surullisia tarinoita, jotta näin kävisi?
  

   Piippuviisas tuijotti minua kuin kysyen äänettömästä, mitä minä taas höpisin. Tiesin hänen miettivän sekä asiallista vastausta, että naljailupiikkiä minulle. Aika kului ja kului, luulin jo, ettei hän vastaa mitään, ja että taas on sellainen aamu.

• Eikös noita antiikin aikaisia tarinoita ole jäänyt uusille sukupolville eloon ja luettavaksi tuhansien vuosien jälkeen sekä draamaa, että komiikkaa. Myös eläinsatuja ja niihin moraalisia opetuksia kirjoittanut Aisipos on saanut opetuksensa säilymää tuoreena nykypäiviin saakka. Kysymys on miten ne ovat kirjoitettu ja mikä sanoma niissä kätketty. Sinunkin, jos haet kuolemattomuutta, on opittava kirjoittamaan ja sisällyttää niihin hyvä sanoma. Niin helppoa se on.

   Oli itse ostanut uudet kuntoilu ja salivarusteet. Piippuviisas tuli paikalle vanhoissa roikkuvissa verkkareissa ja kauhtuneessa T-paidassa. En hienotunteisena ihmisenä sanonut sanaakaan, hymyilin vienosti sisäisesti.

• Mä aloitan soutulaitteella, kun kerta olen entinen skönäri, sanoi tuo Piippu-ukko.

   Minä tietävänä kehuin lämmittelyä järkeväksi ja pidin saarnan varovaisesta aloituksesta. Menin itse penkkipunnertamaan. Nostin painojen määrää tämän ikäiselle kohtuullisesti ja niitä oli 60 kg tuli Piippuviisas myös telineelle. Hän tarttui rautoihin ja pumppasi kevyen kymppisarjan, korotti 80 kg ja sama juttu Seuraa hyppy nosti punttimäärän 100kg, joka on aina ollut jonkinlainen miehen mitta. Sillä hän otti pari sarjaa ja sanoi:

• Tuhva mulla on tuo olkapää vähän klesa, etten viitsi sitä enempää rasittaa.

   Loppu ajan treenasin vaiteliaana. Minut oli häväisty.

   Uimme, saunoimme ja Kahvilla Piippuviisas sanoi minulle.

• Mulla on himassa punttisali ja treenaan vähintään kolme kertaa viikossa.

   Ukko hymyili ja itse mietin sitä miksi niin usein teemme oletuksia, jotka perustuvat ulkonäköön ja ulkoiseen olemukseen.

   Kysymys on pienestä vaikuttajasta suureen oikeastaan sama. Mikä on hänen todellinen tarkoituksensa. Useat ovat päässeet asemaansa edistäessään hyvää, kaikkien etua, ainakin omassa mielessään. Ajan kuluessa tuo hyvä vääristyy irvikuvaksi. Miksi me sallimme tuon tapahtuvan ja mikä on oikea tapa pitää valta kurissa.

   Miksi henkilö, joka tahtoo tehdä pappina hyvää, päätyy lasten hyväksikäyttäjäksi. Miksi henkilö, joka tahtoo kansaansa ja kaupunkeja tuhottavan, vain pysyäkseen vallassa.

   Mitä minä yksilönä voin tehdä tässä ja nyt? Henkilö, josta voin huolehtia ja johon todella vaikuttaa on minä. Voin alla olla esimerkki sanoissa ja teoissa missä, milloinkin olen. Voin aina kehittää itseäni ja toimia toisten eteen.

   Ehkä eniten huolestuttava on perustaitojen, kuten lukeminen ja kirjoittaminen heikkeneminen. Onko kukaan syvemmin miettinyt mitä merkitsee, kun opiskelu viedään tietokoneella ja nettiin unohtaen kädentaidot ja käsillä tekeminen, kuten myös kirjoittamisen.

   Nuoret ovat samanaikaisesti erittäin tietäviä ja fiksuja sekä joissakin asioissa avuttomia ja tietämättömiä. Varttuneiden on hyvä muistaa, että me, juuri me olemme vanhempina ja isovanhempina, heidän kasvattajiaan.

   Vaikka aika on silottanut omat lapsuuden ja nuoruuden muistot elämme vain hetkessä. Säilyttäkäämme entisestä hyvät asiat ja luottakaamme nykyaikaan ja olkaamme mukana kehityksessä. Näen elämänkoulun jatkuvan kuolemaamme saakka. Me itse päätämme miten vietämme jäljellä olevan ajan suoman mahdollisuuden oppia ja kehittää itseämme. Muita emme voi.

•  Kuule kundi, miksi pillerikauppiaat, lääketehtaat, ylipakkaavat tuotteensa?
  

   Kysyin muun jutustelun lomassa Piippuviisaalta. Hän oli oudolla tuulella, iloinen ja puheli kaikenlaista joutavaa.

• Tuohon tiedät Tuhva itse vastauksen.
• Niin voi olla, että turhasta pakkaamisesta saa paremmat katteet, kuin itse pillereistä. Nykyihmisille pitää kaikki tehdä vaivattomaksi. Ollemmeko laiskoja ja maksamme mieluummin ylimääräistä välttääksemme pienen vaivan. Ja vältämmekö yhtään mitään.
• Olen varma Tuhva, että jos muutaman päivän tarkkailen omaa ja muiden elämää ja havainnoit muita ja itseäsi, tulet näkemään turhia tuotteita, joilla muka helpotetaan meidän elämäämme.

    Itsestään poiketen Piippuviisas ei antanut minulle mitään syvällisempää elämänohjetta taikka naljaillut, vaan alkoi puhua lätkästä. Minua harmitti.

  Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Kun pääsemme asemaan, jossa meillä on niin sanottua valtaa, käytämme sitä niin vaivattomasti väärin.

  Jokaisella on valtaa jossakin, perheessä, työssä sekä harrastuksien parissa. Niissä ei mahdollista taipumusta käyttää asemaansa väärin ei vielä testata kunnolla. Senpä vuoksi kuvittelemme, etteivät vallan tuomat houkutukset koske meitä.

   Väitetään, ettei valtaan kyllästy ja sitä tahdotaan aina vain lisää. Onko todella näin? Omassa ajattelussani arvostan heitä, jotka vallasta huolimatta eivät sorru väärinkäytöksiin ja toimivat oikeudenmukaisesti ja eettisellä tavalla. Tällaisten henkilöiden pitäisi olla johtavia poliitikkoja ja olla suuntaa antavia taloudellisille sekä oikeudellisille asioille.

   Mistä me heidät löydämme ja miten saamme heidät oikeille paikoille?

• Terve, mitä ukko.

   Näin tervehdin ystävääni, jonka olen nimennyt Piippuviisaaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että hän vain on kaikista ärsyttävistä ominaisuuksistaan huolimatta varsin kokenut ja viisas. Piippua hän ei enää polta, koska hänen muorinsa rutisi hajusta ja mausta saaden hänen lopettamaan tupakanpolttonsa. Häntä itseään nimitän Piippuvaariksi, ettei äijä ylpistyisi. Piippuviisas on eläkkeellä oleva merikapteeni, skönäri, paljasjalkainen stadilainen, Helsinkiläinen.

   Piippuviisas nyökkäsi minulle, jätti takkinsa tuolin selkämykselle ja lähti ostamaan kahvia.

   Sinä aikana mietin kuumeisesti, millä asialla ukkoa nyt kiusaisin, tai aikakin yrittäisin.

• Mitä Piippuvaari olet mieltä väitteestä, ettei lineaarista aikaa ole lainkaan olemassa?
• Voi Tuhva, Tuhva, eikö sinulla ole mitään muuta mielessäsi kuin pohtia jotain, johon sun pääkoppasi kyvyt ovat aivan liian vaatimattomat.

   Piippuviisas hymyili omaa vinoa hymyään ja sanoi:

• Ratkaise jätkä ensin mitä on ajattomuus, niin sitten kerron sinulle sen, miksi Joulupukki ehtii käydä kaikkien kodissa. Se on sinulle yhtä hyödyllistä kuin pohtia lineaarista aikaa.